Kyllä Olli oli karismaattinen laulaja. Kun tässä katselen Yön konserttia vuodelta 2002 niin en voi ymmärtää miksi hänet piti viedä pois vaikka niinhän se on, että parhaat tyypit lähtee aina ekoina, se tuntuu joskus vain niin epäoikeuden mukaiselta. Olliinkin elämä jäi täysin kesken kuten jäi myös Seppo enoni, kun hän oli tulossa vaimonsa siskon hautajaisiin vain 33 -vuotiaana hän ajoi lokakuussa mustaan jäähän Vihantasalmen sillan kohdalla no, siinä ei tapahtunut vielä mitään pahaa vaikka auton ovi aukesi ja Seppo putosi maahan, mutta silloin tuli seuraava auto joka ajoi hänen päänsä päältä. En ole koskaan nähnyt tätä enoani koska tämä kuoli 5 vuotta ennen kuin synnyin ja tätä tapausta olen itkenyt melkein joka kerta, kun olemme käyneet hautausmaalla, sillä äiti on kertonut Sepon olleen sellainen ihminen joka olisi varmasti hoitanut minuakin ettei minun olisi tarvinnut mennä välttämättä Rinnekotiin sinne kehari mestaan josta olen teille kirjoittanut. Seposta ei ole äidillä kuin muutama mustavalkoinen valokuva, mutta onneksi Ollista on vähän enemmän dokumenttia. Mutta sitten taas hieman iloisempiin asioihin tällä musiikki rintamalla kaikille jotka tykkäätte Sir Elwoodin musiikista, heiltä on tulossa viimein uusi albumi siitä on jo tullut ulos ainakin yksi sinkku Ostarinistuja.

Jukureilta ei mennyt tämäkään kausi taas oikein putkeen. Muistan kuinka eräs pelaaja lehdessä uhosi ennen kauden alkua, että tekisi vìistoista maalia ja toivoi pääsevänsä pudotuspeleihin. Mestis aikoinaan Jukurit olivat olleet hyvä playoff joukkue, itse pääsin vasta kaudelle 2015 seuraamaan pelejä ja sinä vuonna he voittivat koko mestaruuden kuten myös seuraavana. Sitten alkoi surkea rämpiminen SM-liigassa. jota on kestänyt nyt neljä vuotta. Heiltä on saanut kenkää jo kaksi valmentajaakin tässä SM-liigan aikana, se kuvastaa sitä etteivät he ole menestyneet. Palatakseni Mestis aikaan Jukurit voitti sen seitsemän kertaa aikavälillä on 2001-2016 ja sai neljä kertaa hopeaa sekä yhden pronssin.  

Enpä ole nyt oikein käynyt missään, en tykkää käydä joululauluja laulamassa, koska ne alkavat aina itkettää. Tänään kävin hankkimassa äidilleni sen ainoan joululahjan jalka ja käsirasvan, mitä hän oli toivonut. Onhan minulla hänelle sitten vielä pienen pieni Piparkakkutalo. Lauantaina tulee Liisa äitini kuolleen veljen leski tänne minun luokseni. Siis tuo äidin veli kuoli jo vuonna 90 äkilliseen sydänkohtaukseen, kuten isänikin kuusi vuotta sitten. Veli kuoli kotiinsa, kun ei saanut tarpeeksi nopeasti apua, isäni taas Leppävaaran asemalle, hänen sydämeensä vain lakkasi lyömästä kovan rasituksen seurauksena, sillä häneltä oli unohtunut passi kotiin ja olì kiiruhtanùt sitä hakemaan, koska oli jälkeen kerran menossa Tallinan risteilylle. Mutta siirtytäänpä taas tähän jouluun ja uuteen vuoteen, jouluaattona söimme hyvät jouluateriat täällä palvelutalossa minä, äiti ja avustajani kuten olemme äidin kanssa tehneet nìin kauan kuin olen asunut tässä paikassa. Sitten lähdimme käymään haudoilla ja äitini kotona jonne ei ole kuin kivenheitto niinkuin ei ole myöskään hautausmaalle. Täällä Mikkelissä nää välimatkat ei ole pitkät, esim keskustasta ei mene kuin 20 min tänne minun luokseni ja tähän tulee ainakin vielä bussi nro 7 aivan viereen, jos ei hotsita just sillä hetkellä kävellä. Uutena vuotena olin kutsunut avustajani perheen katsomaan klo 18 ilotulitusta, joka näkyy hyvin ikkunastani, myöhemmin katselimme vielä äidin kanssa klo 24 paukut ikkunastani.

Viimeisestä blogista taitaa olla kulunnut jo aikaa niin paljon etten taida oikein muistaa mitä teille silloin lupasin, joten alan nyt kertoa todella kivasta konsertista jossa olin viime lauantaina. Sinne piti tulla myös lapsuuden idolini Dingon, mutta olivat peruneet tulonsa. Tämä kenkutti minua niin paljon etten olisi tahtonut lähteä koko konserttiin, mutta onneksi lähdin kuitenkin. Siellä esiintyi näet pari vuotta sitten halin ja nimmarin käteen antanut Juha-Tapio viimeisenä. Ennen Juhaa oli vuorossa Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani, sekin oli tosi hyvä, minusta heidän parhaita biisejään ovat Autiosaari ja Ystävänpäivä ja nämä muun muassa, paljon muuta he soittivat meille, sillä keikka kesti tunti 20 minuuttia. Sitten tuli Juha, hän lauloi kaikki omat biisinsä + Olli Lindholmin hyvän ystävänsä kanssa laulamansa pettävällä jäällä, jonka kuulin heidän laulamanaan vähän yli kaksi vuotta sitten, kun olimme laivalla kuuntelemassa heitä. 

1.9.2009  pääsin vihdoin muuttamaan pois Rinnekodista. Pääsin Jyväskylän validiataloon asumiskokeiluun. Rinnekodin osastonhoitaja sanoi äidilleni, että tietenkin ne yrittää siellä asumiskokeilussa parhaansa, mutta kun pääsen muuttamaan pois asumiskokeilusta, taso laskisi. Päästessäni muuttamaan Mikkelin validiataloon saman vuoden marraskuussa, minulla oli vuoden verran kolme tuntia illasta henkkariapuja, kunnes sosiaalityöntekijäni tuli käymään luonani elokuussa 2010 ja sen jälkeen rupesin etsimään omia henkkareita. Sainkin juuri ne tyypit, joita olin ajatellut ja he kävivät innolla kiinni työhönsä. Minulla oli silloin kolme henkkaria, vaikka oli vain 120 tuntia. Mutta tulin hyvin surulliseksi, kun kuulin, että yksi heistä sairastui henkisesti oman elämäntilanteensa takia. Hän ei voinut enää avustaa minua. Sitten vuonna 2011 minulle tuli eräs todella persoonallinen avustaja. Hän pysyi rinnallani viisi vuotta vaikka toiset avustajat vaihtuivat. Hän oli minun tukipilarini!

Minulle tapahtui "pieni haaveri", kun putosin suihkutuolista syyskuussa 2012. Minulle ei koskaan selvinnyt oliko turvavyöni kiinni silloin tipahtaessani. Seurauksena oli reisiluun katkeaminen. Taas oli leikkaus edessä. Onneksi koipi oli nyt tikattu kiinni eikä siihen tullut mitään infektiota. Tämän tapauksen tiimoilta sain 40 tuntia lisää henkkariapua, Espoon maksamana tietenkin, koska sehyväksy  on kotikuntani nyt ja aina. Näiden viiden vuoden jälkeen, kun avustajani ei enää jaksanut olla kanssani, hän otti loparit, oltiinkin hetki sormi suussa. Mistä saisin yhtä hyvän avustajan, mutta onneksi validiatalon palveluesimies tarjosi minulle erästä hyvää tuntemaani avustajaa joka oli myös saamassa loparit,  ellen kelpuuttaisi häntä, mutta minä hyväksyin hänet. Sain vuonna 2017 niin paljon tunteja, että minulla on nyt joka päivä 6 tuntia + 20 tuntia vapaa-aikaan, kiitos Espoon!  Tästä lähtien alan kirjoittaa mitä olen hommailut täällä Mikkelissä!