Enpä ole nyt oikein käynyt missään, en tykkää käydä joululauluja laulamassa, koska ne alkavat aina itkettää. Tänään kävin hankkimassa äidilleni sen ainoan joululahjan jalka ja käsirasvan, mitä hän oli toivonut. Onhan minulla hänelle sitten vielä pienen pieni Piparkakkutalo. Lauantaina tulee Liisa äitini kuolleen veljen leski tänne minun luokseni. Siis tuo äidin veli kuoli jo vuonna 90 äkilliseen sydänkohtaukseen, kuten isänikin kuusi vuotta sitten. Veli kuoli kotiinsa, kun ei saanut tarpeeksi nopeasti apua, isäni taas Leppävaaran asemalle, hänen sydämeensä vain lakkasi lyömästä kovan rasituksen seurauksena, sillä häneltä oli unohtunut passi kotiin ja olì kiiruhtanùt sitä hakemaan, koska oli jälkeen kerran menossa Tallinan risteilylle. Mutta siirtytäänpä taas tähän jouluun ja uuteen vuoteen, jouluaattona söimme hyvät jouluateriat täällä palvelutalossa minä, äiti ja avustajani kuten olemme äidin kanssa tehneet nìin kauan kuin olen asunut tässä paikassa. Sitten lähdimme käymään haudoilla ja äitini kotona jonne ei ole kuin kivenheitto niinkuin ei ole myöskään hautausmaalle. Täällä Mikkelissä nää välimatkat ei ole pitkät, esim keskustasta ei mene kuin 20 min tänne minun luokseni ja tähän tulee ainakin vielä bussi nro 7 aivan viereen, jos ei hotsita just sillä hetkellä kävellä. Uutena vuotena olin kutsunut avustajani perheen katsomaan klo 18 ilotulitusta, joka näkyy hyvin ikkunastani, myöhemmin katselimme vielä äidin kanssa klo 24 paukut ikkunastani.