Kävin kouluni ekan vuoden ihan tavallisella luokkalla vuonna 1986. Olen syntynyt 1977. Kakkonen ja kolmonen menivät tarkkiksella koska, olin ekan luokan opettajan mielestä levoton, siinä näkyivät jo sairauteni ensi oireet. Tarkkiksella olin hetken koulukiusattu, kun kävelin sieltä kerran kotiin 8 km ja opettaja soitti meille, onneksi olin itse puhelimessa niin saatoin kertoa hänelle mistä kenkä puristi ja kun uhkasin etten tule enää ikinä kouluun jos mua vielä kiusataan nìin siihen se loppui. Opettaja totesi kahden viikon jälkeen oltuani tarkkiksella etten kuulu sinne ja sain kolmannen luokan keväällä stipendin, minut siirrettiin eritysluokalle. Jouduin käymään neljännen luokan kahteen kertaan, en sen vuoksi että olisin jäänyt luokalleni vaan koska sellaista suositeltiin minulle, olin näet alkanut syödä ekoja lääkkeitäni 1988. Eka vuosi eritysluokalla oli aika tylsä, sillä siellä ei ollut lisäkseni kuin yksi tyttö ja hän oli sulkeutunut omaan maailmaansa. Kävin tätä koulua kolme vuotta. Sitten kun pääsin sille toiselle neloselle tutustuin sen kolmeen tyttöön ja neljään poikaan, se oli yhdistetty kolmonen & nelonen. Tyttöjen kanssa meistä tuli tosi hyviä ystäviä ja kaipaan heistä vieläkin kahta todella paljon, olen nähnyt monta unta meistä. Kaltaisianne ystäviä minulla ei ole ollut enää koskaan sen jälkeen. Olihan minulla kouluavustajakin vitosella rasittava määräilijä jonka mäkätystä en sietänyt , niinpä eräänä iltapäivänä suljin hänet kotini parvekkeelle. Kutoselle jouduin liikuntavammaisten kouluun Helsinkiin ainoana tyttönä poika luokalle. Kävin sitä koulua vain vuoden ja kuukauden verran kunnes kuntoni romahti