1.9.2009  pääsin vihdoin muuttamaan pois Rinnekodista. Pääsin Jyväskylän validiataloon asumiskokeiluun. Rinnekodin osastonhoitaja sanoi äidilleni, että tietenkin ne yrittää siellä asumiskokeilussa parhaansa, mutta kun pääsen muuttamaan pois asumiskokeilusta, taso laskisi. Päästessäni muuttamaan Mikkelin validiataloon saman vuoden marraskuussa, minulla oli vuoden verran kolme tuntia illasta henkkariapuja, kunnes sosiaalityöntekijäni tuli käymään luonani elokuussa 2010 ja sen jälkeen rupesin etsimään omia henkkareita. Sainkin juuri ne tyypit, joita olin ajatellut ja he kävivät innolla kiinni työhönsä. Minulla oli silloin kolme henkkaria, vaikka oli vain 120 tuntia. Mutta tulin hyvin surulliseksi, kun kuulin, että yksi heistä sairastui henkisesti oman elämäntilanteensa takia. Hän ei voinut enää avustaa minua. Sitten vuonna 2011 minulle tuli eräs todella persoonallinen avustaja. Hän pysyi rinnallani viisi vuotta vaikka toiset avustajat vaihtuivat. Hän oli minun tukipilarini!

Minulle tapahtui "pieni haaveri", kun putosin suihkutuolista syyskuussa 2012. Minulle ei koskaan selvinnyt oliko turvavyöni kiinni silloin tipahtaessani. Seurauksena oli reisiluun katkeaminen. Taas oli leikkaus edessä. Onneksi koipi oli nyt tikattu kiinni eikä siihen tullut mitään infektiota. Tämän tapauksen tiimoilta sain 40 tuntia lisää henkkariapua, Espoon maksamana tietenkin, koska sehyväksy  on kotikuntani nyt ja aina. Näiden viiden vuoden jälkeen, kun avustajani ei enää jaksanut olla kanssani, hän otti loparit, oltiinkin hetki sormi suussa. Mistä saisin yhtä hyvän avustajan, mutta onneksi validiatalon palveluesimies tarjosi minulle erästä hyvää tuntemaani avustajaa joka oli myös saamassa loparit,  ellen kelpuuttaisi häntä, mutta minä hyväksyin hänet. Sain vuonna 2017 niin paljon tunteja, että minulla on nyt joka päivä 6 tuntia + 20 tuntia vapaa-aikaan, kiitos Espoon!  Tästä lähtien alan kirjoittaa mitä olen hommailut täällä Mikkelissä!